AJANKOHTAISTA |

YTP:n selvitys: Käyttöosuusvelvoitteella voi edistää kiertotaloutta

Ilmastokriisin hillintä ja luontokadon pysäyttäminen edellyttää luonnonvarojen käytön vähentämistä. Kiertotalouden avulla voidaan tehostaa luonnonvarojen käyttöä, kun materiaalit ja raaka-aineet pysyvät kierrossa.

Jotta kiertotalous saadaan vauhtiin, kierrätysmateriaalien kysyntää on lisättävä. Tällä hetkellä kansallinen ja EU-sääntely keskittyvät tarjonnan lisäämiseen, kuten jätteen erilliskeräystä koskeviin velvoitteisiin. Kaikki haitalliset ulkoisvaikutukset, kuten luontovaikutukset, eivät näy neitseellisten raaka-aineiden hinnoissa, joten kierrätysmateriaalit eivät aina pärjää hintakilpailussa neitseellisiä materiaaleja vastaan.

Yksi keino lisätä kierrätysmateriaalien kysyntää on käyttöosuusvelvoite. Käyttöosuusvelvoite tarkoittaa, että tuotteessa, materiaalissa tai tuoteryhmässä on käytettävä vähintään pakollinen osuus kierrätysmateriaaleja.

Ympäristöteollisuus ja -palvelut YTP teetti Gaia Consultingilla selvityksen käyttöosuusvelvoitteen laajentamismahdollisuuksista kiertotalouden edistämisessä. Selvityksen mukaan käyttöosuusvelvoitteella voitaisiin lisätä kierrätysraaka-aineen kilpailukykyä suhteessa neitseellisiin raaka-aineisiin, avata uusia markkinoita ja käyttökohteita kierrätysraaka-aineelle sekä lisätä kierrätysinvestointien houkuttelevuutta.

Käyttöosuusvelvoite voitaisiin ottaa käyttöön usealla eri tavalla:

  • EU-tasoinen oikeudellisesti sitova velvoite, esim. tuote-, materiaali- tai valmistajakohtaisesti
  • Haittavero tuotteille tai materiaaleille, jotka eivät sisällä vaadittua määrää kierrätettyä raaka-ainetta
  • Vapaaehtoiset green deal -sopimukset tai kiertotaloussopimukset kierrätysraaka-aineen käytöstä
  • Kierrätysraaka-aineiden vaatiminen tietyissä julkisissa hankinnoissa

Käytännössä sopivin etenemistapa on valittava sektori- ja tuotekohtaisesti, jotta taataan muun muassa kierrätysraaka-aineen riittävyys, laatu ja kustannusvaikutukset. Ohjauskeinoja valittaessa on tärkeää tehdä ennakoitavia ja pitkäjänteisiä ratkaisuja, jotta yritykset pystyvät investoimaan uusiin ratkaisuihin.

Selvityksen mukaan käyttöosuusvelvoitteita on maailmalla jo käytössä. Yksi esimerkki on EU:n kertakäyttöisiä muovituotteita koskeva SUP-direktiivi, jonka yhtenä tavoitteena on, että PET-pulloissa on vähintään 25 % kierrätettyä muovia vuonna 2025 ja 30 % vuonna 2030. Lisäksi Euroopan komissio on ehdottanut akkuihin kierrätetyn sisällön vähimmäisosuuksia tietyille raaka-aineille. Myös Kaliforniassa ja Oregonissa muovin kierrätystä ja muovijätteen vähentämistä koskevan lainsäädännön osana on toiminnanharjoittajilla yhtenä vaihtoehtona käyttöosuusvelvoite.

YTP näkee kierrätysmateriaalien kysynnän lisäämisen edellytyksenä kiertotalousmarkkinan vauhdittamiselle.

– Markkinat eivät toimi, kun materiaalien kerääminen perustuu pakkoon mutta käyttö vapaaehtoisuuteen. Käyttöosuusvelvoite on yksi tehokas vaihtoehto kiertotalouden edistämisessä. On hyvä huomata, että sen hyötyjä voidaan saavuttaa myös ilman velvoittavaa sääntelyä, Ympäristöteollisuus- ja palvelut YTP:n toimitusjohtaja Otto Lehtipuu toteaa.

– Edelläkävijäyritykset ja esimerkiksi kunnat voivat jo nyt ottaa käyttöön käyttöosuusvelvoitteen tapaisia käytäntöjä. Esimerkiksi julkisissa maarakentamishankkeissa voitaisiin edellyttää kierrätysmateriaalien käyttöä. Se on nopea ja tehokas tapa edistää kiertotaloutta käytännössä, Lehtipuu vinkkaa.

Tutustu Käyttöosuusvelvoitteen laajentamismahdollisuudet kiertotalouden edistämisessä -selvitykseen

 

Käyttöosuusvelvoitteet ovat yksi mahdollinen keino lisätä kierrätysmateriaalien kysyntää.

Scroll to Top