AJANKOHTAISTA |

Kiertotalous ei toimi, jos kierrätysmateriaaleille ei ole kysyntää – näin markkinat saataisiin kasvuun

Kierrätys on pakollista, kierrätettyjen materiaalien käyttö vapaaehtoista. Siinä pähkinänkuoressa kiertotalouden ydinongelma, jonka ratkaisemiseen ei riitä suurten linjojen veto – tarvitaan myös konkreettisia tekoja.

”Kiertotalous on vahvasti myötätuulessa, mutta ei ole lainsäädäntöä, joka ohjaisi kierrätysmateriaalien käyttöön. Ongelma on yhteinen koko kierrätysalalle”, sanoo YTP:n puheenjohtaja Kalle Saarimaa.

Palvelullistaminen, jakamistalous, ekosysteemit ja kumppanuusverkostot – tässä iskusanoja tammikuussa julkistetusta kansallisesta kiertotalouden strategisesta edistämisohjelmasta.

”Erityisesti meille yrityselämässä mukana oleville on ratkaisevan tärkeää ymmärtää kiertotalous uutena talouden toimintatapana, joka samanaikaisesti sekä tuottaa tarvittavan taloudellisen kasvun että mahdollistaa keinon vähentää luonnonvarojen käyttöä”, sanoo hankkeen ohjausryhmän puheenjohtaja Reijo Karhinen blogikirjoituksessaan.

Kuulostaa hienolta. Entä mitä sanovat kiertotaloutta konkreettisesti toteuttavien yritysten edustajat?

”Ohjelmassa on hyviä tavoitteita ja iso joukko selvitystoimenpiteitä. Kiertotalouden edistämiseksi yksi askel on kuitenkin ylitse muiden: materiaalit on saatava kiertämään. Tässä perusasiassa on tosi paljon tekemistä, se pitää saada ensiksi kuntoon”, sanoo Kreate Oy:n liiketoimintajohtaja Tuomo Joutsenoja.

Kreate on infrarakentaja ja Joutsenoja johtaa yksikköä, joka edistää maa-aineksen ja rakennusmateriaalien kierrätystä sekä Kreaten omissa että ulkopuolisten asiakkaiden projekteissa. Kierrätysmateriaalit ovat esimerkiksi puhdasta maa-ainesta, louhetta, betonijätettä, stabiloitua maata tai teollisuuden sivutuotetta.

”Kierrätysmateriaalien käytöllä vältetään uuden betonin valmistusta ja maa- ja kiviainesten ottoa luonnosta. Tästä saadaan merkittävät ilmastohyödyt. Yrityksen näkökulmasta se tuottaa myös kilpailuetua”, sanoo Joutsenoja.

Fortumin Recycling & Waste -liiketoiminta kierrättää metallia, muovia ja akkuja uusiomateriaaleiksi. Liiketoiminnan johtajan Kalle Saarimaan mukaan kiertotalouden haaste näkyy esimerkiksi muovissa.

”Eurooppa on ollut tosi kunnianhimoinen muovinkeräyksen käynnistämisessä. Tuottajavastuun ja pakottavan lainsäädännön ansiosta materiaalia on saatu entistä enemmän talteen. Ongelma on kuitenkin kysyntäpäässä: kierrätys on pakollista, mutta kierrätysmateriaalin käyttö on vapaaehtoista”, tiivistää Saarimaa.

Muutkin kierrätysmateriaalit kuin muovi potevat samaa ongelmaa – kierrätetylle materiaalille ei ole riittävästi kysyntää.

”Kiertotalous on vahvasti myötätuulessa, mutta ei ole lainsäädäntöä, joka ohjaisi kierrätysmateriaalien käyttöön. Ongelma on yhteinen koko kierrätysalalle”, kertoo Saarimaa, joka toimii puheenjohtajana kierrätysalan yrityksiä edustavassa Ympäristöteollisuus ja -palvelut YTP:ssä.

Julkiset hankinnat käyttöön

Kierrätysalan edustajilla on selvä käsitys siitä, mitä ovat ne perusasiat, jotka kiertotalouden edistämiseksi on pantava kuntoon. Ensinnä on vahvistettava kierrätysmateriaalien kysyntää.

Infrarakennusprojekteissa tilaaja on useimmiten julkiselta sektorilta. Vuonna 2016 uusittu hankintalaki antaa tilaajalle mahdollisuuden painottaa valintaperusteissa kestävyyttä, mutta tätä mahdollisuutta ei useimmiten haluta tai osata käyttää.

”Julkisilla hankinnoilla on iso merkitys. Niissä ei oteta riittävästi huomioon kierrätys- ja uusiomateriaaleja ja kiertotaloutta. Parempaan suuntaan toki mennään, mutta liian hitaasti”, sanoo Joutsenoja.

Joutsenoja uskoo tietoisuuden lisäämisen ja kouluttamisen vaikuttavuuteen. Kaikilla aloilla ja organisaatiotasoilla pitää olla riittävä ymmärrys kiertotaloudesta.

”Ylätason linjaukset tai julkilausumat eivät riitä, kun julkinen toimija tekee hankintoja. Kyse on ennen kaikkea organisaatioiden halusta sitoutua ihan käytännössä kiertotaloutta tukeviin hankintoihin. Sen sitoutumisen pitää sitten ulottua hankintakriteereihin ja -päätökseen saakka.”

 

Kreaten toteuttamassa Klaukkalan ohikulkutiehankkeessa urakkamuotona oli ST eli suunnittele ja toteuta -urakka. Urakkamuodossa urakoitsijalla on hyvät mahdollisuudet esittää erilaisia ratkaisuja mm. uusiomateriaalien käytön suhteen.

Toimivana esimerkkinä kiertotaloushankinnasta Joutsenoja nostaa esiin erään Helsingin kaupungin viimeaikaisen hankkeen, jossa hankintapyynnössä on erillinen liite kierrätetyn betonimurskeen käyttämisestä. Siinä kerrotaan selkeästi periaatteet ja vastuut sekä se, miten hyöty ja riski jaetaan.

”Erityisesti kiertotalous pitäisi ottaa huomioon kaavoituksessa ja suunnitelmissa. Yhtenä keinona voisi miettiä kierrätysmateriaalien käyttöpakkoa julkisissa hankkeissa, tällaisia on käytössä maailmalla”, Joutsenoja ehdottaa.

 Käyttövelvoitteita ja taloudellista ohjausta

Myös Saarimaan mielestä lainsäädännön tulisi selvästi ohjata valmistajia kierrätysmateriaalien käyttöön.

”Yksi vaihtoehto kysynnän lisäämiseksi olisivat kierrätysmateriaalien käyttö- tai sekoitevelvoitteet, samaan tapaan kuin biopolttoaineella on.”

Kierrätysmateriaalit eivät Saarimaan mukaan vielä pysty tarjoamaan hintaetua neitseellisiin materiaaleihin verrattuna. Päinvastoin, kierrätysteollisuus esimerkiksi maksaa kovempaa sähköveroa kuin muu teollisuus.

”Kiertotaloudessa kyse on kierrätysmateriaalien palauttamisesta uudelleen käyttöön, ja tämä tapahtuu teollisessa mittakaavassa ja teollisin prosessein. Muun teollisuuden kanssa samaa sähköveroluokkaa puoltaa jo ihan tasapuolinen kohtelu, puhumattakaan kiertotalouden edistämisestä”, Saarimaa sanoo.

Kierrätysmateriaalien menekki on suhdanneriippuvaista. Kun neitseellisen raaka-aineen kysyntä laskee, sen hinta laskee ja kierrätysraaka-aineiden kysyntä sakkaa tyystin. Epävarmat näkymät eivät kannusta alan kehitykseen ja investointeihin, huomauttaa Saarimaa.

”Tarvitaan pitkäjänteistä ja kestävää ohjausta. Verotuksella voitaisiin johdonmukaisesti tukea kiertotaloustavoitteiden toteutumista. Kierrätysmateriaalien jalostaminen valmistavalle teollisuudelle on yksi tärkeimmistä ilmastonmuutosta hillitsevistä tekijöistä.”

Verotuksesta ohjauskeinona on myös Joutsenojan mukaan hyviä kokemuksia, joita voisi soveltaa laajemminkin. Teollisuudessa ja rakentamisessa syntyy jätteitä yli 22 miljoonaa tonnia, joista osa päätyy edelleen kaatopaikoille.

”Betonijätteen kohdalla jätevero on toiminut esimerkillisesti. Vero on nostanut kaatopaikalle toimittamisen hintaa niin, että betonijätteen kierrätyksessä on tullut kannattavaa. Jätevero toimisi myös maankaatopaikoilla, se ohjaisi maa-aineksia uudelleen käytettäviksi”, sanoo Joutsenoja.

EU-tason vai kansallista sääntelyä?

EU:lla on kunnianhimoinen vihreän kehityksen ohjelma Green Deal, jonka tavoitteena on vähentää huomattavasti päästöjä sekä investoida huippututkimukseen ja innovaatioihin. Pakettiin kuuluu kiertotalouden toimintaohjelma, jossa komissio ehdottaa kierrätysmateriaalien osuutta koskevia pakollisia vaatimuksia pakkauksille, rakennusmateriaaleille ja ajoneuvoille.

Investointitukea kiertotaloushankkeille tarvitaan usein ainakin siinä vaiheessa, kun teollinen mittakaava on vielä pieni ja uusia toimintamalleja rakennetaan. Tässä kohtaa myös EU-rahoitus on hyvä apu. Green Deal -investointeja on tarkoitus mobilisoida peräti 1 000 miljardin euron verran kymmenen vuoden aikana.

Hyviä aikomuksia siis riittää, mutta EU on raskas ja hitaasti liikkuva koneisto. Kannattaako odottaa EU:n yhteistä sääntelyä vai tehdä nopeampia kansallisia toimia?

”Paras tapa olisi ottaa koko EU:ssa nopeasti käyttöön yhtenäinen sääntely. Silloin pelisäännöt olisivat samat kaikille”, sanoo Saarimaa.

Etunojan ottaminen kansallisessa sääntelyssä voisi toisaalta antaa Suomelle peräänkuulutettua kilpailuetua.

”Kierrätysteollisuuden sähköveron taso on puhtaasti kansallisessa päätösvallassa oleva asia. Sekoitevelvoitteessakin jotkin maat ovat ottaneet käyttöön omaa sääntelyä, toiset odottavat EU:n päätöksiä”, pohtii Saarimaa.

 

Artikkelin on kirjoittanut MustRead:n toimittaja Heidi Hammarsten.

Scroll to Top